Nykyään en enää meikkaa juurikaan. Yleensä vain juhlavampiin tilaisuuksiin. Kun lopetin meikkaamisen maaliskuun alussa, arjen rutiinit muuttuivat hieman. Enää ei tarinnut pohtia säätiloja ripsivärin keston  kannalta ? Sataako vai ei ? Pärjäänkö varmasti epäveden kestävällä ? Aamuisin voin nukkua pidempään, joten herään mieluusti vasta ennen kahdeksaa. Oppitunnilla voi nojata naama pöydän kantta vasten ilman että miettii kariseeko loppukin meikkipohja tiehensä. Voi hinkata silmiään vapaasti. Illalla säästyy aikaa, kun ei taarvitse jynssätä meikkejä pois kaiken maailman aineilla. Myös ihoni kunto on parantunut. Finnit ehkä peittyvät meikkivoiteilla, mutta kun ei tuki ihohuokosia niillä turhaan, säästyy monelta finniltäkin.

Ähää masu on pipi. Kiitos suklaa.
Just tänään piti alottaa koittamaan täysin laktoositonta ruokavalioa, mutta huomenna sitten. Ja terkkari käski välttää liikuntaa, flunssan vuoksi, joten tän päivän lenkit jäi, siksi siis olen madellut tehokkaasti koneella.

Mutta huomisesta tulee kiva päivä :--) . Meen Topin säbäpelejä kattomaan, sitten niien jälkeen katellaan meillä leffaa (mahdollisesti 2012) ja illalla mennään kattomaan jonkin sortin kevät tapahtumaan siskon näytelmää jee.

Hyi onneks on yö ohi. Näin kamalaa painajaista :--(

Ulkona sataa vettä, jei. On kiva lähteä skootterilla kullan luo. Toi ei ollu sarkasmia, nimittäin oon innolla menossa. Illalla vielä kuntonyrkkeillyyn ja kenties palloakin potkitaan.

Vois pian mennä jopa hiuksia harjaamaan ja jospa nää tästä suihkun jäljiltä vielä kuivuiskin

 

Siinä vielä joitakin räpsyjä viime kesältä, mutta nytten on mentävä hei !

Hei moi. En oo yksinertasesti viittiny kirjottaa. Intoa on latistanut tehokkaasti jumittavat kuvan lataus/muokkaus ohjelmat. Kivoja kuvia kyllä olis muistikortti pulollaan, mutta kun yks kuva lataa puol tuntia ja koko kone jumittuu siksi ajaksi meseä lukuun ottamatta niin huoh.

Pääsiäinen on sujunut leppoisasti. Pitkästä aikaa olen valittanut tylsyyttä ääneen, lojunut keittiön penkillä ja ajautunut jopa katsomaan leffaa itsekseni – tapoihini kuuluu katsoa leffoja vain seurassa. Mamma Mian biisejen mukana laulaminen kulutti ääntä tehokkaasti ja nyt kurkku on kipeä kuten jo aikaisemminkin tänään.
Mutta niin siis yleisestikin ottaen mulle kuuluu hyvää. Oon heittäytynyt melkoisen laiskaksi liikunnan suhteen ja yleensä iltapäivisin mut on saattaakin löytää karkkipussin kanssa kullan kainalosta. Pitäis kyllä alkaa ryhdistäytyä heti kun suklaamunista pääsee eroon, lue: sitten kun kaikki suklaamunat on syöty. Ahh mignonia napaa kohti.

Koulussakaan ei oo koe ruuhka vielä päässyt yllätämään ja tet-viikkokin koittaa pian, kohteena tälläkertaa parturikampaamo.
 
Mutta nyt sallikaahan mun nyt siirtyä viettämään laatuaikaa meseen ja naamakirjaan, moi.